Nämä ovat vanhemman neljä tärkeintä vastuuta
Vanhemmuus on suurta vastuuta. Harvemmin tulee mietittyä, mitä vanhemman vastuu kokonaisuudessaan tarkoittaa. Tutkijat ovat tiivistäneet vanhemman tärkeimmät velvollisuudet neljään kategoriaan, joista yhtäkään ei pitäisi laiminlyödä.
Lapset voivat kehittyä luonnostaankin ilman vanhempiensa satsausta kotikasvatukseen. Mutta he eivät kehittyä kokonaisvaltaisesti ilman vanhempiensa tukea. Kun vanhemmat kantavat perustavanlaatuista kasvatusvastuuta, lapsen mahdollisuudet ja taidot kasvavat myönteiseen suuntaan.
Vastuu lapsen kehittymisestä on aina vanhemmilla. Kasvatusvastuuta ei voi ulkoistaa kasvatuksen ja opetuksen ammattilaisille. Mutta mitä vanhemman kasvatusvastuu oikein pitää sisällään?
Vanhemman vastuu lapsestaan tarkoittaa pähkinänkuoreen kerättynä neljää velvollisuutta: vastuuta lapsen fyysisestä hyvinvoinnista ja turvallisuudesta, tunnejärjestelmän ja käyttäytymisen kehityksestä, sosiaalisesta kyvykkyydestä sekä kognitiivisista taidoista.
1) Vastuu fyysisestä huolenpidosta ja turvallisuudesta
Vastuu lapsen fyysisestä hyvinvoinnista sekä turvallisuudesta on vanhemmuuden perusta. Pieni lapsi ei kykene harkitsemaan, mikä on turvallista ja hyväksi hänelle itselleen. Lapsen tulisi voida luottaa kaikissa tilanteissa, että vanhemmat suojelevat häntä sekä fyysisesti että seksuaalisesti lapselle haitallisilta asioilta.
2) Vastuu lapsen emotionaalisesta ja käyttäytymisen kehityksestä
Lapsen myönteisen minäkuvan ja stressinsäätelyn tukeminen alkaa hänen elämänsä ensihetkistä. Vanhempien toimintavoilla elämän kahden ensimmäisen kuukauden sekä ensimmäisen ikävuoden aikana on suuri vaikutus lapsen minäkuvaan ja emotionaaliseen kehitykseen.
Lapsen tulisi voida käsitellä huonoa oloa, pettymyksiä, turhautumista ja pelkojaan yhdessä vanhempansa kanssa. Vanhemman tehtävä on tukea lasta käyttäytymisen hallinnassa ja tällä tavoin luoda perustaa lapsen sopeutumiskyvylle varhaiskasvatuksessa, koulussa ja yhteiskunnassa.
3) Vastuu lapsen sosiaalisen kompetenssin luomisesta
Sosiaalinen kompetenssi tarkoittaa kykyä luoda ja ylläpitää hyviä suhteita toisiin ihmisiin. Siihen sisältyy kyky tulla toimeen ja kunnioittaa toisia ihmisiä. Lasten tulisi omaksua vanhemmiltaan prososiaalisia käyttäytymismalleja: myötätuntoa, toisten tunteista välittämistä, yhteistyötä, jakamista ja näkökulman vaihtamista. Nämä sosiaaliset perustaidot vaikuttuvat lapsen kykyyn menestyä ihmissuhteissa ja yhteisöissä.
4) Vastuu lapsen kognitiivisten perustaitojen kehittämisestä
Lasten tulisi saada lapsuutensa aikana perusta rikkaille kielellisille taidoille, kirjoitus- ja lukutaidolle, matemaattisille taidoille, ajattelun taidoille sekä ongelmanratkaisutaidoille.
Kognitiivisten taitojen kehittymisen kannalta on tärkeää, että lapsen kanssa keskustellaan, luetaan ja kerrotaan tarinoita, lorutellaan ja lauletaan, ratkotaan pienestä pitäen pieniä, arkisia lasku- ja päättelytehtäviä sekä harjoitellaan suunnitelmallisuutta ja sinnikkyyttä. Arjen tulisi tarjota lapselle sekä samanlaisina toistuvia rutiineja että pieniä älyllisiä haasteita.
Lähde: